Sakke evakossa Jääkärinkadulla

Sakke oli viisi päivää isovanhempiensa ilona Jääkärinkadulla, kun hänen oma kotiväkensä oli matkoilla eri puolilla Eurooppaa. Vanhemmat juoksivat Madridin maratonin 26. huhtikuuta, joka sattui sopivasti Timpan 50-vuotispäiväksi. Heillä oli matkassa muutama lähiystävä Suomesta. Timpalle maraton oli uusi kokemus, joten aika kovassa vesisateessa ja raskaalla radalla hiipui 4.40:n tuntumaan. Sussu, joka oli jo aiemmin juossut muutaman maratonin, kiersi matkan ajassa 4.01. Komeita suorituksia toki molemmat.

Sakken isoveli Kusti puolestaan oli matkustanut muutaman kaverinsa kanssa Lontooseen, missä heidän entinen luokkatoverinsa Hugo käy koulua ja opiskelee jalkapallon saloja maineikkaassa Arsenal Academissa, johon Hugolla, joka on ikäluokkansa (17 v.) lahjakkaimpia maalivahteja Euroopassa, oli stipendi lukion kurssia varten. Pojat asuivat hienossa hotellissa Arsenalin vieraina. Heidän retkensä kohokohta oli paikallinen huippuottelu Arsenal-Chelsea.

Meillä Jääkärinkadulla ohjelma oli arkisempaa. Teimme toki piipahduksen historiaan kun katsoimme elokuvissa uuden Asterixin, jossa tämä pikku kaveri yhdessä Obelixin ja muutaman muuan kanssa piti Rooman legioonia pilkkanaan. Elokuva oli silläkin tavalla elämys, että se oli moniulotteinen ja sitä katsottiin asianmukaisten silmälasien läpi. Iso rasia poppareita luonnollisesti täydensi elämystä.

Hyvät olivat tarjoilut myös Jääkärinkadulla, kuten paistettu kuhafilee parsan ja muusin kera.

Tätä kirjoitettaessa - maanantai-iltana - Kusti on jo palannut Suomeen. Vanhempia odotellaan tiistaina iltapäivällä.

Niin, entäpä mäykkymme  Saara? Hän oli evakossa Kauniaisissa Antti-vaarin hoteissa.

Milanon maaliskuu II/II: Upea La Scala ja pröystäilevä Mussolinin asema

Milano-juttunsa toisessa osassa HP keskittyy La Scalaan, maailman tunnetuimpaan oopperaan, jota varten Milanoon oli tultukin - katsomaan Guiseppe Verdin oopperaa Aida. Myöhemmin Nizzassa meillä oli tilaisuus mennä sikäläiseen oopperaan, jossa tarjolla oli Gioacchino Rossinin ooppera Semiramire. Hieno esitys sekin, joskaan ei ihan yhtä vaikuttava kuin Aida.

Matkalla La Scalaan tutustuimme Milanon kultaiseen neliöön,  joka tunnetaan nimellä Galleria Vittorio Emanuele II. Alueelle on keskittynyt kaikki luksusmerkkien isot myymälät sekä pienet eksklusiiviset putiikit. Kuvassa näkyvässä Biffissä piipahdimme ennen oopperaan pizzalla. Miestarjoilija pani merkille juhlavat asusteemme ja toivotti hyvää oopperailtaa.

La Scala ei ulkonaisesti ollut niin vaikuttava kuin olimme odottaneet. Komea kumminkin.

Oopperan museossa oli hieno maalaus oopperatalosta 1800-luvulta.

Kun Aidan esityksessä ei voinut ottaa kuvia, laitan mukaan muutaman kuvan museosta, jossa kuvaaminen, ilman salamaa, oli sallittua.

Aidan säveltäjä Verdi oli kunniapaikalla. Samoin Enrico Caruso, joka oli maailman paras tenori 1900-luvun alussa.

Oopperadiiva Maria Callas on laulanut monta isoa roolia La Scalassa-

Oopperan jälkeen vietimme vielä pari päivää Milanon ihmeisiin tutustumassa. Niistä nostan esiin 1930-luvun monumentin, joka syntyi kun Italian diktaattori Benito Mussolini halusi osoittaa fascismin voimaa ja rakennutti Milanoon uuden rautatieaseman. Se oli pröystäilevän vaikuttava, katsoi sitä mistä kulmasta tahansa.

Milanosta matkasimme Nizzaan junalla. Kulku oli mukavaa ja kesti viitisen tuntia. Myös Sukkapiiri kokoontui junassa.

 

 

 

Ruokavinkki Antti Rinteen tapaan

Ehkä koskettavinta, mitä SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on vaalihumussa kertonut, on hänen pastareseptinsä, joka noin lyhyesti sanottuna oli varsinainen rasva- ja kaloripommi.
HP:llä on tarjottavana vähän samanlaista. Siskoltaan Johannalta hän sai reseptin uunispagetista, jota sisko kotonaan Turussa 1960-luvulla mieluusti valmisti.

HP laitoi uunispagettia muutaman kerran vuosina 2004-2005 Atlantassa au pair´ina ollessaan. Menestys oli hyvä, varsinkin pojat, Kusti (silloin 8v) ja Sakke (3 v) tykkäsivät, myös toisena päivänä uudelleen lämmitettynä ja ehostettuna. Pari kertaa HP on saanut luvan laittaa sitä myös Suomessa. Oheinen kuva on otettu HP:n aikaisemmasta tukikohdasta Jyväskylästä.

 

HP:n uunispagetti on Johannan reseptin sovellutus, ja sen tarveaineet ovat seuraavat:.

- spagettia (pitkiä) yksi paketti

- jauhelihaa yksi paketti

- pekonia yksi paketti

- 2-3 sipulia
- juustoraastetta

 

 

Spagetti keitetään kypsäksi, jauheliha sekä silputut pekonit ja sipulit paistetaan pannussa. Sen jälkeen spagetti laitetaan uunivuokaan, jonka pohjalla on kerros tomaattisosetta. Spagetin päälle laitetaan jauhelihan, pekonin ja sipulin sekoitus ja kaiken päälle juustoraastetta (emmental tai parmesan antavat parhaan aromin). Tämän jälkeen vuoka pistetään uuniin, jonka lämpö on noin 350 C. Annetaan olla, kunnes juusto on sulanut kauniin ruskeaksi. Ruokajuomaksi sopii hyvä kotimainen pienpanimo-olut ja taustamusiikiksi jotain klassista.

Seuraavana päivänä voit jatkaa herkuttelua, kunhan toimit seuraavasti. Pilko jäljelle jäänyt uunispagetti pieneksi, paista lisää pekonia ja sipulia, sekoita annos huolella ja paista pannussa. Lisää purkki Jalostajan Chili-kastiketta ja anna annoksen muhia 2-3 minuuttia. Maku on jopa herkullisempi kuin edellisenä päivänä. Ruokajuomaksi käy mainiosti Valion rasvaton maito ja taustalla voi edelleen soida klassista musiikkia.

 

Ei muuta kuin hyvää ruokahalua, ja muista, ettei tätä annosta pidä tehdä kuin 2-3 kertaa vuodessa. Samaahan se Rinteen Anttikin taisi suositella omasta äijäannoksestaan.

 

Ensi visiitillä Aleksanterin teatterissa

Edellisessä blogissaan HP kertoi Tallinnassa olevasta Pietari Suuren rakennuttamasta upeasta palatsista. Onneksi keisariajan perintöä löytyy paljon myös Helsingistä, kuten HP on ennenkin todennut. Yksi niistä on Venäjän keisarin ja Suomen suuriruhtinaan (1855-1881) Aleksanteri II:n mukaan nimetty Aleksanterin teatteri Bulevardilla.

Aleksanterin teatteri rakennettiin Venäjän kenraalikuvernöörin Nikolai Adlerbergin aloitteesta ja se valmistui vuonna 1879. Venäjänkielinen teatteri oli tarkoitettu Suomessa palvelleille venäläisille virkamiehille ja upseereille. Suomen itsenäistyttyä rakennuksessa toimi Suomen Kansallisooppera ja vuodesta 1993 Aleksanterin teatteri on toiminut vierailuteatterina. Ohjelmistossa on ollut niin tanssia, näytelmiä, konsertteja, musikaaleja kuin oopperaakin.

Teatterin juuret näkyvät edelleen sen ohjelmistossa, jossa on paljon vierailevia venäläisiä tanssiryhmiä, näytelmiä ja konsertteja. Yhteistyö maailmankuulun Mariinski-teatterin kanssa käynnistyi jo 1800-luvun lopulla ja jatkuu edelleen. HP muistelee, että Mariinski olisi äskettäin valmistuneen ison remonttinsa ajaksi siirtänyt osan tuotannostaan Helsinkiin, mutta täällä ei asiasta innostuttu.

 

HP on jo vuosikausia asunut Helsingissä, mutta jostain syystä Aleksanterin teatteri on jäänyt väliin, vaikka se on kiinnostanutkin. Nyt asia korjaantui, kun menimme 7.4. katsomaan Gunilla Hemmingin kirjoittamaa näytelmää Ihanteiden aika, jonka Helsingin Sanomat on sponsoroinut oman 125-juhlavuotensa merkeissä.

Näytelmä kertoi Hesarin edeltäjän Päivälehden perustamisesta ja lehden alkutaipaleesta. Vanhana lehtihistorian harrastajana HP ei löytänyt tarinasta moitteen sijaan, pikemminkin päinvastoin. Myös näyttelijävalinnat olivat osuneet kohdalleen. Alla olevassa kuvassa vasemmalta lehden perustaja Eero Erkko (Carl-Kristian Rundman), Lauri Kivekäs (Toni Kamula) ja Juhani Aho (Matti Ristinen).

Seuraavassa kuvassa (vasemmalta) Aho, Erkko, Minna Canth (Wanda Dubiel, joka näytteli myös Erkon vaimon Maissi Erkon roolin) sekä Tekla Hultin (Ulla Raitio, myös Ida Aalbergin roolissa) pitävät hauskaa, asuista päätellen ilmeisesti näytelmän harjoitustauolla.

HP suosittelisi näytelmää kaikille kulttuurihistorian ja teatteritaiteen nälkäisille, mutta valitettavasti sen viimeinen näytäntö oli 8. huhtikuuta.

Lopuksi laitan näytille teatterissa olevan Aleksanteri II:n muotokuvan. Suuren ja pidetyn hallitsijan - vaikka hänet Pietarissa murhattiinkin - kuvaksi teos on perin vaatimaton. Katseen suunta näyttäisi kuitenkin olevan Senaatintorille, jossa suomalaisten rakastama (näin todella oli, eikä luonnehdintaa pidä jälkikäteen muuttaa) hallitsija on komeasti esillä. Varsinkin ulkomaalaiset ihmettelevät sitä, että Aleksanterin II:n patsas seisoo Suomen parhaalla paikalla, ja on siinä kestänyt idänsuhteidemme monet murrokset.

Pekan juhlamatkalla Tallinnassa

Lankalauantain ja pääsiäispäivän vietimme Tallinnassa, jossa Juhan appi-isä Pekka tarjosi juhlaillallisen ja muuta mukavaa 70-vuotispäivänsä kunniaksi. Ensimmäinen kohteemme oli upea Kadriorgin palatsi, jonka Pietari I Suuri rakennutti väliaikaiseksi kesäasunnokseen odotellessaan Pietarhovin valmistumista. Italialaisen arkkitehdin Niccolo Michettin suunnittelema rakennus edustaa tyyliltään barokkia.

Nykyisin palatsiin on sijoitettu Viron taidemuseon ulkomaisen taiteen kokoelma. Siinä on yli 900 länsieurooppalaista ja venäläistä maalausta 1500-1900-luvuilta, 3500 graafista teosta, yli 3000 veistosta ja 1600 taideteollista esinettä. Toinen toistaan komeampia, joten nähtävää oli.

Jo sisääntulohallin kattomaalaukset ja ornamentit olivat komeita.

Palatsin rakennuttaja Pietari I (1672-1725) on Venäjän kaikkien aikojen suurimpia hallitsijoita, sekä ulkomitoiltaan että saavutuksiltaan. Tässä maalauksessa, jonka tekijää ei tiedetä, Pietari on kaikessa keisarillisessa komeudessaan. Hän oli se hallitsija, joka romutti Ruotsin suurvalta-aseman ottamalla mm. Baltian ja valloittamalla koko Suomen, jonka suurimman osan hän kuitenkin palautti Ruotsille.

Museokierroksen jälkeen piipahdimme palatsin Cafessa, jossa oli monenmoista herkkua.

Jaakko oli erityisen kiinnostunut hienoista leivoksista.

Palatsista suuntasimme lounaalle ja sen jälkeen majoituimme Radisson SAS Blue -hotelliin, joka on äskettäin uusittu entistä tasokkaammaksi.

 

Juhlaillallisen söimme Savoy-hotellin MEKK-ravintolassa, sen kellariosassa, jossa oli jäljellä vanhan Tallinnan kivimuuria 1300-luvulta. Ravintolan sisääntulossa oli huomioitu se, että pääsiäinen oli parhaillaan menossa.

Meille oli varattu tyylikäs kabinetti, jossa ruokailutilan lisäksi oli myös mukavat seurustelutilat. Tuo edellä mainittu vanha kivimuuri näkyy Pekan takana.

Tervetuliaismaljan jälkeen saimme maukasta kalakeittoa.

Pääruokana oli härän sisäfileetä.

Ennen jälkiruokaa Pekan tyttäret Satu ja Niina muistelivat lapsuuttaan ja oivallista suhdettaan isäänsä. Pekka puolestaan vakuutti, että hän oli aina tehnyt ja tulisi aina tekemään kaikkensa tyttäriensä ja näiden perheiden hyväksi.

Tyttäriltään Pekka sai iPadin, josta hän näytti erityisen ilahtuneelta. Vaimoltaan Marja-Leenalta päivänsankari oli saanut raivaussahan, joka oli kuitenkin jätetty Jyväskylään odottamaan ensi kesän savottaa Hankasalmen residenssissä.

Hienon illan päätteeksi otettiin muutama ryhmäkuva. Tässä Pekan lähimmäiset.

Matkan käytännön suunnittelusta ja järjestelyistä vastasi Satu, joka matkaemäntänä sai ansaitut kiitokset.

Vielä kerran kiitos Pekalle ja Pekan klaanille hienosta matkasta. Arvostamme kovasti sitä, että saimme olla mukana.

Ja vielä: ensi viikonloppuna Pekka järjestää yhdessä kaksoisveljensä kanssa synnyinkunnassaan Hankasalmella juhlat sikäläisille sukulaisille ja ystävillä. HP uskoo, että myös juhlat Hankamotellissa tulevat olemaan ikimuistoiset.

Ps. Muistithan klikata kuva suuremmiksi.

Vaatimattomuuteen rakentuva karisma

HP luki eilen Hesarista Unto Hämäläisen arvion kirjasta Juha Sipilä - keskustajohtajan henkilökuva, jonka kirjoittaja on tunnettu journalisti ja tietokirjailija Risto Uimonen. Hämäläinen luonnehti Sipilän tähänastista elämäntarinaa "suomalaiseksi versioksi amerikkalaisesta unelmasta". Tämän innoittamana HP meni iltapäivällä Akateemiseen kirjakauppaan, jossa Uimonen haastatteli Sipilää.

Väkeä oli paikalla runsaasti. Minervan kustantama kirja näytti kiinnostavan, mutta vieläkin enemmän kiinnosti Sipilän persoona. Muutkin kuin HP halusivat nähdä luonnossa tulevan vaalivoittajan ja tulevan pääministerin. HP:lle Sipilä näyttäytyi vaatimattoman tyylikkäänä herrasmiehenä, joka säteili sellaista karismaa, joka herrakateiden suomalaistenkin on helppo hyväksyä; hänet nähtyään ei yhtään ihmettele hänen huikeaa suosiotaan. Sipilä on ns. self-made-man, ei minkään poliittisen broileritehtaan tuote, joita olemme saaneet katsella kyllästymiseen asti kaikissa puolueissa.

Pääministerinä Sipilästä tulee Suomen vaikutusvaltaisin mies, ja hänellä varmaan on uusia ajatuksia siitä, miten syvällä suossa rypevä Suomi nostetaan nousuun. Päätöksiä tehdessään omavaraisen Sipilän ei myöskään tarvitse, kuten muiden poliitikkojen, ajatella sitä, miten kovat päätökset vaikuttavat tulevaan vaalimenestykseen. Tämähän on uuden hallituksen tärkein edellytys - rohkeus tehdä isoja päätöksiä pelkäämättä tappiota seuraavissa vaaleissa.

Se vain surettaa, että pääministerinkin vaikutusvalta on rajallinen, tästä muistuttivat samanaikainen jäänmurtajalakko ja sen tueksi uhkailtu tukilakko. Niiden puuhamiehet eivät näytä tippaakaan välittäneen siitä, mikä on Suomelle eduksi. Omat etuvaateet menevät aina yleisen edun edelle. HP tarkoittaa tällä sitä, että jos välttämättömät päätökset jotenkin uhkaisivat saavutettuja tai tavoitteena olevia etuja, ei muuta kuin takalistoa penkkiin vaikkapa hiipuvan viennin katkaisemiseksi. Tämän HP sanoo mitenkään kiistämättä työntekijöiden oikeutta lakkoiluun, jota hän kuitenkin pitää hyvien aikojen taistelukeinona.