Joulunviettoa omaisten ja ystävien kanssa

Joulunviettomme alkoi jo tiistaina, kun Juhan perhe tuli Jääkärinkadulle tuomaan joulutervehdyksen ja nauttimassa glögit. Joulun espoolaiset viettivät Jyväskylässä Satun vanhempien luona.

Aatonaattona HP ja Ulla kävivät Turussa Maijan ja Oskarin haudalla viemässä kynttilä- ja kuusenhavutervehdyksen. Kun Citroen talvehtii autohotellissa Tattarinsuolla, matka taittui mukavasti Onnibussilla, joka nykyisin on niitä mukavimpia tapoja matkustaa: nopea ja edullinen (meno aamulla 5 euroa ja paluun illan suussa 7 euroa). Lounaan söimme Hamburger Börssissä, jossa oli tehty paljon hyvän joulutunnelman eteen. Kuvia tältä matkalta ei tullut otetuksi.

Jouluaaton juhlaa - kun ensin olimme katsoneet Joulurauhan julistuksen Suomen Turusta - vietimme Susannan, Timon, Kustin ja Sakken kodissa Lapinlahdenkadulla. Mukana oli juhlaan motivoitunut Saara. 

Myös Antti-vaari Kauniaisista oli paikalla, ja alkujuomana oli glögin sijasta kuohuviinit.

 

 

Kun joukko oli suurehko, kätevää oli, että päivällisen ainekset oli katettu noutopöytään. Timo ja Susanna vastasivat kattauksesta. Juhan perhe oli jo aikaisemmin aamulla käynyt tuomassa joululahjat sekä Juhan laittamat kalaherkut - silakkaa neljää eri sorttia. Ulla puolestaan toi pöytään rosolit ja lantut, kuten isomammalle sopikin. Myöhemmin kahvin kera nautittiin vielä Ullan tekemä Jouluhalko, suklaalla kuoritettu kääretorttu.

Joulupäivällisen loppupuolella, ennen jälkiruokia, istahdimme vetämään henkeä. Sakke jakoi lahjat, yhden kerrallaan. Ilo moninkertaistui, kun lahjan saaja avasi pakettinsa ja muut iloitsivat yhdessä. Ja sitten oli seuraavan lahjan vuoro.

Kaikesta päätellen myös HP oli ollut kiltti, koska hän sai, yhdessä vaimonsa kanssa lastensa perheiltä illan suurimman ja painavimman lahjan, kuten Sakke erikseen korosti. Nyt HP:kin voi kotonaan nauttia suosikkikahviaan espressoa.

Välillä katsoimme televisiosta ohjelmaa Joulun tähdet Helsingissä, jossa vanhat ystävät Korpilahdelta, Aili ja Osmo Ikonen, lauloivat kauniita joululauluja uusina, jazzahtavina sovituksia.

Kusti oli tavannut Ikosen sisarukset 17 vuotta sitten, kun nämä aloittelevina taiteilijoina esiintyivät Satun ja Juhan häissä Jyväskylässä. Kusti oli silloin noin kuukauden ikäinen ja Aili ja Osmokin vielä koululasia, jotka vähän ujostellen epäröivät etukäteen, että mahtoiko heidän taitonsa riittää. Nyt he ovat kansakunnan huipulla, vakioesiintyjiä mm. Linnan itsenäisyysjuhlissa.

Lopuksi vielä kuva Blue Moon Cornerista, jossa komeilevat Ullan ja Raimon Susannalle ja Timolle lahjoittama komea nahkainen nojatuoli ja tyylikäs lukulamppu. Tässä Halosten perheen kelpaa lukea joululahjakirjojaan, joita he saivat useita. Kusti ja Sakkekin tietävät sen, että kirjan lukeminen kannattaa aina.

Joulupäivän brunssille aattoillan juhlaväki kokoontui Jääkärinkadulle.

Jääkärinkadulla on jo vuosia sitten luovuttu varsinaisesta joulukuusesta ja siirrytty helppokäyttöisimpiin joulun symboleihin.

 Mukana olivat myös pitkäaikaiset ystävämme Ulla ja Raimo Kulosaaresta.

Ullan brunssi oli oikeastaan täysimittainen viiden ruokalajin päivällinen, kuten seuraavista kuvista ilmenee. Vain pääruoka, tällä kertaa ankanrinta, jäi kuvaamatta, mutta niinhän se Homeroskin joskus nukahti.

Tapaninpäivän otimme sitten rennosti kotosalla joulun herkkuja nautiskellen. Juhan perhe ajoi Jyväskylästä Espooseen ja Susannan perhe puolestaan lähti viikon liikuntalomalle Kanarian saarille.
Parhaat kiitokset kaikille mukavasta yhteisestä joulusta. Hyvä ruoka, ystävät sekä elämykset kuten matkustaminen ovat tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan ne tekijät, joista onnellinen elämä rakentuu.

 

 

 

 

Joulun tunnelmointia Tallinnassa

Tämän kertaisessa lepolomaraportissa HP ei kerro mitään Kalev Spasta eikä Estonian La Traviatasta, jottei arvoisa lukija pitkästyisi tyyliin: niistähän olet kertonut muutaman kerran aiemminkin.
Sen sijaan HP laittaa jokusen kuvan Tallinnan joulutorista, joka komeassa ympäristössään Raatitorilla on keskiaikaisen lumoava.

Raatihuoneentorin joulukuusiperinne on Euroopan vanhin, peräisin 1400-luvulta.

Kaikki vanhat Tallinnan-kävijät muistavat legendaarisen Vana Toomaksen jo neuvostoajoilta. Sinne oli 1970-luvulla pitkät jonot, mutta kymmenen markan seteli oikeutti kävelemään jonon ohi. Eihän se kovin solidaarista ollut, mutta toisaalta: ei järjestelmä ollut suomalaisten vika, vaikka jotkut sitä meillä saattoivat kannattaakin.

Paluumatkalla laivasatamassa meidät yllätti Tallinnan sataman puhallinorkesteri, joka soitti jouluisia säveliä matkustajien iloksi. Soittopaikka satamarakennuksen kolmannessa kerroksessa oli valittu sillä tavalla hyvin, että orkesterista oikealla avautui iso porraskäytävä ja näin reipas soitto kuului hyvin myös alempiin kerroksiin.

Lopuksi HP toivottaa kaikille blogin lukijoille rauhallista mutta iloista joulua.

Poroperhe Runebergin patsaan kulmilla

Blogin lukija muistanee, että HP on aikaisemmin pariinkin kertaan ihastellut Funchalin jouluvaloja, joita pidetään maailman hienoimpina. Mutta osataan sitä meilläkin. Esimerkiksi Esplanadin jouluvalot ovat perin koristeellisia, kuten viime sunnuntaina saatoimme havaita. Vai mitä sanotte seuraavista kuvista:



 

 

 

 

Espalta menimme Kappeliin, jossa esitettiin itävaltalaisen kirjailijan ja näyttelijän Dagmar Papulan näytelmä Oi suurenmoinen Jean! Se kertoo Sibeliuksen pariskunnan elämästä 21 eri kohtauksen muodossa. Kyse oli kantaesityksestä, siis viimeisestä harjoituksesta ennen ensi-iltaa. Ihan kelvollisesti kokeneet näyttelijät Elsa Sainio, Reetta Ristimäki, Taisto Oksanen ja Joel Mäkinen roolinsa vetivät. Kappelista näytelmä siirtyi Kellariteatteriin, jossa se on esillä jonkin aikaa.

 

 Huomenna torstaina HP ja puolisonsa matkustavat neljäksi päiväksi Tallinnaan Kalev Span leppoisiin hoitoihin. Oopperassakin (La Traviata) on tarkoitus käydä. Eikä unohtaa sovi myöskään viime matkalla löytämäämme Scotland Yardia.

Kiirettä Alfred Nobelin syntymäpäivänä

Sehän on tiedossa, että eläkeläisellä pitelee kiirettä - jopa niin ettei joka paikkaan ehdi. Näin kävi HP:lle 10. joulukuuta, joka tunnetusti on Alfred Nobelin syntymäpäivä (varsinaisesti 1833) - tunnetusti sen tähden, että tuolloin jaetaan Nobel-palkinnot komeassa juhlassa Tukholmassa. A.I. Virtanen sai omansa tasan 70 vuotta sitten. Meilläkin on näistä juhlista tullut hyvin seurattu tapahtuma: mm. Yle Fem lähetti paikanpäältä yli neljän tunnin ohjelman, jonka suosio jatkuvasti kasvaa.

Valion auditoriossa Ravitsemuksen Tutkimussäätiö, Suomalaisten Kemistien Seura ja Societas Biochemica, Biophysica et Microbiologica Fenniae - Virtaselle läheisiä tieteen keskustelufoorumeita - järjestivät juhlaseminaarin, jossa jaettiin 17. kerran A.I. Virtanen palkinto. Sen sai professori Hania Szajewska Varsovan lääketieteellisestä yliopistosta. Hänen tutkimusalueensa on ollut maidon osuus lasten ravinnossa.

HP:n täytyi jättää tämä tilaisuus väliin, koska hän oli jo helmikuussa lupautunut puhumaan Sipooseen, Virtasen kesälaitumille. Sipoon Nobel-tilaisuus pidettiin kunnan komeassa pääkirjastossa, joka on HP:n serkun, arkkitehti Reijo Perkon suunnittelema. Kyydin saimme ystävältämme Ilkalta, joka  oli kiinnostunut paitsi Virtasesta myös teekkaritoverinsa arkkitehtuurista.

Sipoon ylikirjastonhoitaja oli huomaavaisesti laittanut näytille ne HP:n kirjat, jotka sillä erää olivat vapaina lainaushyllyillä.

Tilaisuus oli sillä tavalla rento, että HP:tä haastatteli paikallinen kemisti, DI Sirpa Möller, ja mukana keskustelussa oli myös Virtasen pojanpoika Martti, nykyinen Joensuun tilan omistaja. A.I. Virtanen hankki ko. tilan 1933 patenttituloillaan 38-vuotiaana. Yleisö teki monia hyviä kysymyksiä. Joku myös kertoi omista AIV-kokemuksistaan, miten oli nuorena poikana kumisaappaat ja sarkahousut jalassa polkenut hapotettua rehua tiiviiksi AIV-tornissa.

Sipoosta HP ehti vielä Otavan Takkatuli-iltaan (kirjailijoille järjestettyihin pikkujouluihin), jossa iso talo oli tupaten täynnä Otavan kirjailijoita ja kustantajan edustajia. Mukavalta tuntui, kun parikin kustannuspäällikköä kyseli kiinnostuneena HP:n uudesta hankkeesta (Kreivi Rüdiger von der Goltz  ja Suomi 1918). HP tähtää siihen, että kirja olisi valmis 2017 tai 2018. Aihe tuli julkiseksi, kun Suomen Tietokirjailijat kertoi siitä kotisivuillaan, myös 10. joulukuuta.