Pena järjesti vierailleen muutakin ohjelmaa kuin hirvimetsää. Iltapäivän verran tutustuimme niihin maisemiin, joissa taisteltiin
talvi- ja jatkosodassa. Näissä maisemissa palvelivat myös
Penan ja Ullan vanhemmat, äiti lottana ja isä tykistöupseerina.
Sotahistorian dosenttina Pena tuntee aihepiirin läpikotaisin, opettaa Lapin sotaa paikan päällä myös tuleville upseereille, jotka ennen olivat kadetteja, nykyisin
Maanpuolustuskorkeakoulun maisteriopiskelijoita.
Nämä vanhat hirret antoivat suojaa vihollisen kranaatti- ja tykistötulelta. Hirsien alla oli siis ns.
korsu, jossa sotilaat yöpyivät ja lepäsivät.
Retkemme lopuksi tutustuimme Sallassa olevaan
sota- ja jälleenrakennusajan museoon, josta sai monipuolisen kuvan alueen lähihistoriaan. Seuraavassa kuvassa on pienoismalli Sallan vanhasta kirkosta, joka poltettiin talvisodan loppuvaiheissa.
Kiintoisin löytö oli tässä vitriinissä, pitkät villasukat, jotka olivat kuuluneet lotta
Kaisa Varriolle, Ullan ja Penan äidille. Varsin käyttökelpoiset talvisodan paukkupakkasissa, lotathan eivät käyttäneet pitkiä housuja.
Viimeinen kuva on sallalaisen
metsäkämpän emännän palvelutiskiltä, josta kämpällä pitkät talvet asuneet metsurit saivat päivittäiset ateriansa. Ja tarjolla oli myös hengen ravintoa, kuten kirjeitä kotoa
. Kirjojakin näytti olevan lainattavissa.
Hyvät ystävät, kun ajelette Koillis-Lapissa, poiketkaa ihmeessä Sallan museoon.
No comments:
Post a Comment