Pienet vihreät miehet Helsingin satamassa

Pienistä vihreistä miehistä on puhuttu erityisesti Ukrainan kriisin yhteydessä. Nämä ovat toimineet ilman tunnuksia mutta ovat kuitenkin olleet sotilaallisesti järjestäytyneitä. Mutta ei mitään uutta auringon alla, kuten sanonta kuuluu. Näitä on ollut iät ja ajat.

Päivälehti-museon mediaillassa oli jokin aika sitten teemana Levoton vuosi 1917. HP meni paikalle kuulemaan kolmea esitelmää siinä mielessä, löytyisikö jotain uutta aiheeseen Pelastajakreivi von der Goltz. Ja löytyihän sitä. Helsingin satama oli Venäjän Itämeren laivaston tärkein tukikohta, jonne oli viety piiloon viholliselta useita satoja aluksia. Kun laivat makasivat vuositolkulla satamassa, matruusien moraalilla oli taipumus järkkyä.

Venäläisten matruusien osalta se merkitsi alttiutta bolsevismin aatteisiin ja vallankumoukseen, ja juuri matruusit olivat sitä vallankumoukseen herkintä joukkoa Venäjällä. Niin kuin olivat muuten Saksassakin, jonne bolsevikkikumous myös yritti.

Tietokirjailija Jarmo Nieminen mainitsi esitelmässään uutena tietona, että venäläisten matruusien keskuudessa olisi vuona 1917 liikkunut saksalaisia vihreitä miehiä kannustamassa näitä vallankumousoppeihin. Mutta ei siksi, että olisivat pitäneet vallankumousta tärkeänä vaan aiheuttaakseen sekasortoa Venäjän teoriassa vahvassa laivastossa.

Näin sitten kävikin. Venäjän laivaston iskuvoima hupeni totaalisesti kuten koko Venäjänkin. Ensin Leninin hallitus antautui maaliskuussa 1918 Brest-Litovskissa Saksalle ja sitten vähän myöhemmin huhtikuun alussa Itämeren laivasto teki ns. Hangon sopimuksen von der Goltzin amiraalin Hugo Meurerin kanssa, mikä sekin merkitsi antautumista. Mikä tässä oli pienten vihreiden miesten rooli, jää arvattavaksi.

Tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että bolsevikkien asiamiehet puolestaan liikkuivat vilkkaasti saksalaisten matruusien keskuudessa Kielin satamassa ja yllyttivät vallankumoukseen. Nämä varmaan olivat pieniä punaisia miehiä?

.

Tapaaminen Kansallisteatterin Lavaklubissa

Lavaklubi on Kansallisteatterin baari, ravintola ja live-klubi. Piipahdimme siellä ensimmäistä kertaa eilen perjantaina, kun ystävämme Pirkko ja Simo kutsuivat meidät sinne pari tuntia ennen kuin heidän Minna Canthinsa näyttämöllä alkoi. Tämän kertaisella kuukauden mittaisella Espoon-Helsingin matkallaan Kajaanista ystävämme ovat olleet muutaman päivän Tallinnassa ja varsinkin viettäneet Pirkon 75-päiviä läheistensä - tytär, tyttärentytär ja vävy - kanssa.

Joimme tietysti onnenmaljat ja lauloimme Pirkolle "Paljon onnea vaan".

Lavaklubin perältä meitä tarkkaili näyttelijäsuuruus Ella Eronen (1900-1987), kaunis nainen hänkin. Hän tuli tunnetuksi varsinkin traagisten naishahmojen esittäjänä. Ella näytteli aktiivisesti yli 80-vuotiaaksi.

Jo meni maailma mullilleen

Tällä tarkoituksellisen liioittelevalla otsikolla HP tarkoittaa sitä, että hän on koko lähes 60-vuotisen autoilijan uransa aikana saanut kuulla eritasoista rutinaa siitä, että Suomessa ovat maailman korkeimmat autoverot. Lehdistä on saatu lukea, kuinka halpoja autot ovat muualla, jolloin on oltu niin kateita, niin kateita.

Mutta nyt, kun toiveita veron poistamiseen äkkiä ilmaantuikin, autoverosta tulikin välittömästi kovin rakas. Ei haluttu, että verotus siirrettäisiin käyttöperusteiseksi, minne se oikeasti kuuluu. Myöskään yhtiömuodosta ei haluttu edes keskustella, vaikka liikenteen parissa pyörii lukemattomia yhtiöitä. Jopa autokaupan menestyksestä oltiin äkkiä huolissaan, niin kuin se olisi isokin kansantalouden tukijalka.

Äläkkä oli viitenä päivänä niin suuri, että pääministeri Sipilä ja liikenneministeri Berner perääntyivät, kun vielä monet ministerikollegat torppasivat selvityksen, ehkä olivat kateellisia siitä, että liikenneministeri voisi onnistuessaan saada ison sulan hattuunsa.

Kyseessä oli siis vasta selvitys ja jonkinlainen laskelma, mikä nopeasti haluttiin unohtaa ja media, varsinkin ip-lehdet, alkoivat puhua Bernerin esityksestä, Bernerin mallista ja jopa hallituksen mallista.

Joitakin järkipuheenvuoroja on sentään käytetty. Kokoomusministeri Mykkänen on todennut asian kovin vaikeaksi ja haluaa rauhassa lukea noin 160-sivuisen raportin, jotta ymmärtäisi, mistä on kysymys. Kun ip-medialta ja suurelta yleisöltä ei tätä voida edellyttää, räksytys jatkuu kunnes nousee esiin jotain muuta räksytettävää. Tässä ovat jo pitkään kunnostautuneet kolumnistit Parkkonen ja Ainola, joiden kirjoittelu on lähellä some-tasoa.

Huippua edustaa HP:n mielestä se, että Iltalehti ehti jo suurena gallupkyselynä julkaista lukemat, jotka tietysti ovat uudistuspyrkimyksille tyrmäävät. Tekijäksi merkittiin Taloustutkimus, jota yleensä on pidetty luotettavana mutta joka tässä tapauksessa on kyllä kysynyt niin, että tilaaja on saanut haluamansa vastaukset.

Prinsessa vaihtoi taitoluistelun yleisurheiluun

HP palaa vielä jouluun näyttämällä joitakin aattona ottamiaan kuvia. Aloitetaan Prinsessasta, koska juttu käsittelee hänen uutta valintaansa urheilun saralla. Hän on vaihtanut taitoluistelun yleisurheiluun, niin kuin monet muutkin ovat tehneet.

Seuraavat kuvat on otettu Veeran kotialbumista, isosta taulusta, joka on hänen huoneensa seinällä. Luistelua Veera ehti tosissaan harjoitella kymmenisen vuotta, joten pohjaa on. Taitoluistelu on hyvä peruslaji kaikkeen muuhunkin urheiluun, niin kuin aikaisemmin oli telinevoimistelu.

Kuvat kertovat, että Veera ylti taitoluistelussa ikäluokkansa huipulle, kuten HP on joissakin aikaisemmissa jutuissaan kertonut. Tästä eteenpäin kehittyminen olisi tarkoittanut sitä, että kuusi harjoituskertaa viikossa ei olisi enää riittänyt vaan määrä olisi pitänyt tuplata. Se taas olisi haitannut koulumenestystä, jota Veera pitää ensiarvoisen tärkeänä tulevaa aikuisikää ajatellen.

Kuvat kertovat myös sen, että Veeran kroppa ja muut valmiudet ovat sillä tasolla, että siitä on hyvä ponnistaa ja kokeilla jotain uutta. Veera jätti jo viime syksynä Helsingin Taitoluistelijat ja siirtyi Espoon Tapioihin, joka on Suomen menestynein yleisurheiluseura yhdessä HKV:n kanssa, ja jonka valmentajat houkuttelivat Veeraa vaihtamaan lajia.

Veeran paraatilajeiksi ovat nousseet aitajuoksu, pituus ja kolmiloikka. Tästä olisi hyvä siirtyä kokeilemaan myös 7-ottelua. Sitä HP on Veeralle ehdottanut, kuten on puhunut myös ampumahiihdosta, sillä Kaisa Mäkäräinen tarvitsee seuraajia.

Veeran ehdoton valtti on fyysinen monipuolisuus: nopeus, voima, kestävyys, notkeus ja koordinaatio. Sen Espoon Tapioiden valmentajat olivat panneet merkille Espoon koulujen välisissä kilpailuissa, joissa Veera on tähän saakka ollut niitä "kylmiltään urheilijoita", kuten Urho Kekkonen nuoruudessaan.

Menestystä, Veera, sekä urheilussa että koulussa.

Jalostettu orkidea vai mikä?

Blogin lukija lienee havainnut, että HP:n mielikukka on orkidea, sitä kun tapaa runsaasti ja monenlaisena lomasaarellamme Madeiralla. Mutta on niitä myös Ullanlinnassa. Kulman takana olevasta Ölanderin kukkakaupasta löytyi marraskuussa hieno kaali, jonka vaiheista HP kirjoitti toisenkin kerran. (ks. blogit 9.11. ja 7.12.) Nyt HP pani näyteikkunassa merkille erikoiselta näyttävän orkidean, jollaista ei ollut ennen tavannut. Ja ostettavahan se oli.

Kukat ovat komeita, ja niitä on vain kaksi. Lisäksi kukkien varret ovat kovin lyhyitä. HP:n kysymykseen, oliko kyseessä jokin uusi jalostettu malli, ei myyjä osannut tai halunnut vastata. Kotonaan HP:lle sitten selvisi, mistä oli kysymys: joko orkidean kasvattaja tai maahantuoja on leikannut liiat rönsyt pois, jolloin voimaa jää paljon enemmän näille kahdelle.

No, selitys on maallikkomainen, ja voipi olla väärä. Oletuksen taustalla on Korpilahden mökillä saadut kokemukset. Tomaatin taimia kasvatettaessa on syytä nyppiä varkaat pois, jotta ne eivät turhaan syö kasvavan taimen tarvitsemaa energiaa.

Julma sota ja olympialaiset Mediatorilla

Kuten HP edellisessä jutussaan totesi, kuluvana vuonna on luontevaa opiskella isänmaan historiaa ja sopeuttaa se laajempiin yhteyksiin. Tarjonta tulee olemaan ylenpalttista. Muun muassa Ilta-Sanomat tekee kuukausittain komean lehden kustakin itsenäisyyden vuosikymmenestä, ja järjestää sen pohjalta yleisötilaisuuden Sanomatalon Mediatorille. Ensimmäinen kurkistus oli 1910-lukuun.

Tilaisuuden avasi päätoimittaja Ulla Appelsin, jonka historiaharrastuksen HP oli jo aikaisemmin pannut merkille.

Historiantutkijat Martti Häikiö ja Teemu Keskisarja valottivat kymmenluvun tärkeintä, ja myös traagisinta, tapahtumasarjaa, vapaussotana ja vallankumouksena alkanutta sotaa, josta kehittyi verinen sisällissota.

Häikiö puhui itsenäisyysmies P.E. Svinhufvudista ja Keskisarja ylipäällikkö Gustaf Mannerheimista.

1910-luvun suuria tapahtumia olivat olympiakisat 1912 Tukholmassa. Siellä suomalaiset urheilijat, jotka edustivat Venäjän keisarikuntaa, onnistuivat erottumaan tuolloin sortajiksi katsomistaan venäläisistä marssien avajaisissa omana ryhmänään Finland-kylttiä kantaen. Heidän edustusasussaan oli lisäksi kuvassa näkyvä keltainen Leijona-tunnus, nykyisen vaakunamme esiaste. Aiheesta kertoi IS:n urheilun erikoistoimittaja Juha Kanerva.

Suomalaiset kahmivat kymmenittäin mitaleja, kun taas venäläiset eivät saaneet juuri mitään. Merkittävää tämän päivän näkökulmasta oli se, että suomalaiset saavuttivat jalkapallossa (Sic.)neljännen sijan voittamalla ensin Venäjän ja Italian. Mitalipeleissä he hävisivät sekä Englannille että Hollannille.

Esitelmien ja haastattelujen ohessa yleisöä viihdytti Runebergskören Porvoosta kolmeen eri kertaan.

Katsomossa oli paljon tuttuja. Kun Ilkka ja HP tulivat paikalle sen verran myöhään, että eivät ehtineet nauttia ilmaisia pullakahveja, he menivät Mediatorin Cafeseen tilaisuuden jälkeen. Mukana ollut Pena ei sinne ehtinyt, kun hänen oli kiirehdittävä hoitamaan tyttärenpoikiaan. HP tapaa Penan sitten lauantaina von der Goltz -seminaarissa Jääkärinkadulla.

Ja vielä tiedoksi: Seuraava Mediatorin kurkistus historiaan on 2. helmikuuta klo 15. Aiheena silloin Iloinen 20-luku.

Juhlavuosi alkoi tyylikkäästi

HP oli yhdessä vaimonsa ja noin sadan tuhannen muun kanssa vastaanottamassa uutta vuotta Helsingin Kansalaistorilla ja Töölönlahdella klo 22.00 - 00.30. Väkijoukko on suurin, jonka HP on koskaan yhdellä kertaa nähnyt. Ihmisiä veti paikalle paitsi perinteinen tapa ottaa vastaan uusi vuosi myös se, että Helsingin kaupunki, valtiovalta ja muut osalliset olivat panostaneet näyttävään ohjelmaan, jota viihdemusiikki hallitsi.

Ohjelmisto oli rakennettu niin, että meitä eläkeläisiä oli selvästi vähemmän kuin nuoria, mutta hyvin mekin valtavassa tungoksessa pärjäsimme, kun kanssaihmiset olivat perin kohteliaita toisilleen.

Kuvissa näkyvät ohjelmistorakenteet oli pystytetty sille paikalle, johon nousee Helsingin uusi keskuskirjasto, jonka nimikin illan kuluessa paljastettiin. Se on Oodi, joka tarkoittaa lyyrillistä runoa, joka tunnettiin jo antiikissa.

Paikalla ollut väki käyttäytyi mallikkaasti, ja jos joku humaltui, niin vasta puolenyön jälkeen pikkutunneilla.
Erityisen ilahduttavaa oli myös se, että maahanmuuttajataustaisia oli runsaasti, ja hekin näyttivät suhtautuvan innokkaan odottavaisina Suomen juhlavuoteen.

Ennen illan päätösnumeroa HP ja Ulla poikkesivat Aseman Wurstilla tankkaamassa, ja panivat samalla merkille, että kymmenet lähijunat toivat Helsingin lähiöistä, Espoosta ja kauempaakin tuhansia ihmisiä seuraamaan pääkaupungin vuoden vaihdetta. Kaikki näyttivät olevan iloisella tuulella. Poliiseja ja turvamiehiä oli paljon, mutta minkäänlaisia häiriöitä ei HP:n silmiin sattunut.

Kansalaistorin juhla päättyi komeaan ilotulitukseen, jossa riitti ihastelua.

HP toivottaa ystävilleen ja bloginsa lukijoille Hyvää Uutta Vuotta ja virkeää itsenäisyytemme juhlaa. Vuoden aikana on hyvä palauttaa mieliin Suomen historiaa, koska sitä media ja kirjankustantajat tarjoavat nyt lähes päivittäin.