Aamubrunssin jälkeen suuntasimme kohti Helsingin kaupunginmuseota, joka on - totta vieköön - käymisen arvoinen paikka Senaatintorilla. Se on äskettäin kokonaan uudistettu museo, jossa sekä viihtyy että sivistyy.
Tässä Sakke odottelee rennosti vanhempiensa tuloa. Hän itse tuli yhdessä Kustin ja HP:n kanssa spåralla. Säästelimme voimiamme itse museokierrokseen.
Tämä lavastettu todellisuus kuvaa pihapiiriä jossain päin puutalojen Helsinkiä. Kyseessä on se museon osio, jossa tehdään aikamatkoja historiaan.
Alla oleva kartta kuvaa sitä, miten vuonna 1550 Vantaankoskelle rakennettu Helsinki myöhemmin muutti nykyiselle paikalleen.
Vuosien 1917-1918 punakaartilla oli sekä aseita, joita se sai bolsevikki-Venäjältä, että omat tulitikut. Punainen tunnusnauha siirrettiin sodan alettua hihaan, koska päässä se oli ollut turhan hyvä tähtäyspiste valkoisille. Univormuja punakaartilla ei ollut vaan jokainen lähti tai komennettiin sotaan omissa kamppeissaan.
Välillä kävimme juomassa kahvit läheisessä baarissa, kun...
...odottelimme opastetun kierroksen alkamista.
Tämä karttaotos on olympiavuodelta 1952. Sen piirsi taiteilija Aarne Nopsanen. Häneltä oli pyydetty hauskaa karttakuvaa Helsingistä, ja tarkoitus oli jakaa sitä kisaturisteille. Päättäjät olivat kuitenkin tosikkoja ja pitivät sitä turhan kevyenä ja hieno teos sensuroitiin.
Museosta siirryimme Etelä-Esplanadilla olevaan japanilaiseen Kita-ravintolaan. Se on tyylikäs paikka, jonka ruokaa HP ja Ulla olivat käyneet vasiten testaamassa etukäteen.
Seuraavan kuvan tarkoitus on osoittaa, kuinka hienostuneesti Kita on sisustettu. Myös ruoan ja palvelun laatu ovat samaa huipputasoa.
Ennen kuin erkanimme, piipahdimme vielä Sea Horsen terassilla. Koleahkoa jo illalla oli.
No comments:
Post a Comment