Kulttuuria Tartossa I/III: Ennen oli Dorpat

HelsinkiMissio jatkaa hienoja kulttuurimatkojaan. Viime syksyltä muistamme retken, jossa tutustuimme Pohjois-Viron kartanoihin (ks. blogit 21.10., 26.10. ja 2.11. 2016). Nyt kohteena oli Viron toiseksi suurin kaupunki Tartto ja sitä ympäröivä Tartumaa. Neljän päivän matkalla näimme monia kiintoisia ja tärkeitä kohteita
Näin itsenäisyytemme juhlavuonna oli jotenkin sykähdyttävää nähdä Tarton ylioppilaskunnan talo, jossa suomalaiset J.K. Paasikiven ja Väinö Tannerin johdolla neuvottelivat Tarton raja- ja rauhansopimuksen vuonna 1920. Sopimus oli kovassa vauhdissa olleille kansallis-suomalaisille "häpeärauha", kun Suomi ei saanut muuta kuin (sic.) Petsamon ja sen jäätymättömän sataman mutta ei vaatimiaan isoja alueita Itä-Karjalasta eikä Kuolasta. Reaalipolitiikko Paasikivi yritti toppuutella tunteita korostaen, ettei isoa naapuria tullut liikaa kurittaa, koska vahvistuttuaan se ottaisi menetyksensä takaisin. Samaa mieltä oli muuten HP:n hyvä ystävä, kreivi von der Goltz jo vuonna 1918.

Tiettävästi Tarton sopimuksen allekirjoituksesta 14. lokakuuta 1920 ei ole yhtään valokuvaa. Sen sijaan on Eric Vasströmin piirros, jonka Helsingin Sanomat sattumoisin julkaisi matkamme aikana Suomi 100 -sarjassaan. Suomen delegaatio on pöydän vasemmalla laidalla, keskellä Paasikivi. Oikealla Neuvosto-Venäjän neuvottelijat. Itse neuvottelut kestivät neljä kuukautta. Ne käytiin Dorbatissa, jolla nimellä Tartto vielä tunnettiin ainakin saksan kuin ruotsin kielissä. Vasströmin piirroksessa paikaksi on merkitty Dorbat. HelsinkiMission ryhmäkin asui sopivasti hotelli Dorpatissa.

Tärkeä nähtävyys oli Tarton yliopisto, jossa opiskelee nelisen sataa suomalaista. Iltavalaistuksessa tämä 1803-1805 rakennettu nykyinen päärakennus on vaikuttava  klassisismin edustaja doorilaisine pylväineen. Edelliseen tekstiin viivaten todettakoon, että Tartu Ülikoolin eli yliopiston alkuperäinen nimi vuodelta 1632 oli latinaksi Academia Dorpatensis.

Matkamme pääjuhla eli ohjelmallinen illanvietto pidettiin yliopiston ravintolassa, joka niin ikään oli komea paikka, ei siis mikään kahvila, kuten nimen voisi kääntää.

Illalliseksi saimme Peipsi-järven kuhaa, samaa jota Tarton rauhanneuvottelijat nauttivat päätösillallisellaan Automat-ravintolassa. Lisäksi nämä iltapukuiset herrat saivat Astrakanista tuotua kaviaaria, jota meille ei tarjoiltu.

HelsinkiMission tavan mukaan matkanjohtajat Inna Vintturi ja Olli Valtonen musisoivat yhdessä.

Olli piti koskettavan puheen, jossa hän palasi tärkeään teemaan, siihen, että yhteiskuntamme suurin ongelma on ihmisten syrjäytyminen, ja sitä hänen johtamansa organisaatio pyrkii vähentämään.

Seuraavassa kuvassa on Hansa Travelin opas ja tuotejohtaja, tuttumme jo viime vuodelta, iki-ihana Virve Vast, jonka kanssa HelsinkiMissio on tehnyt elinikäisen yhteistyösopimuksen.

Hansa Travel on perheyritys, jonka erikoisalana ovat tällaiset räätälöidyt kulttuurimatkat. Ilkan pöytäseurana oli HT:n toimitusjohtaja Anna, joka on Virven tytär.