Kansallismuseon arkkitehtuuri on valoisa ja ilmava.
Museon vaikuttavin näyttely kuvaa suomensukuisten kansojen historiaa ja nykyhetkeä eri puolilla Eurooppaa ja Aasiaa.
HP pani erityisesti merkille talon, joka edustaa ns. pyöröhirsiromantiikkaa (nimi on otettu nykyajasta). Huomaa myös katon rakenne, joka puolestaan on tehty, siis kauan sitten, ns. lomalautamenetelmällä, jota HP on käyttänyt omissa rakennusprojekteissaan (ks. blogi 1.9.2017).
Seuraava kuva kertoo, miten sukulaiskansat asuivat myös kodan tyyppisissä asumuksissa.
Tässä esillä alkeellisia metsästysvälineitä. Pienellä jousella ammuttiin oravia ja muita pieniä turkiseläimiä. Nuolen pää oli tylppä, jotta saaliseläimen turkki ei rikkoutuisi.
Museon valoisassa ravintolassa söimme maittavan lounaan - hyvässä seurassa ja kaikessa rauhassa, niin kuin tapaan kuului.
Oppaamme Virve näytti ylpeänä lippua, joka on Viron vanhin, jostain 1800-luvulta, jolloin se piti pitää visusti piilossa.
Toinen päivän kohteista oli Eliel Saarisen suunnittelema Paavalin kirkko, jonka restaurointi oli ehdolla arkkitehtuurin Finlandia-palkinnon saajaksi.
Uuden alttaritaulun on maalannut Kuutti Lavonen. Taulu on kolmiosainen, ja sitä voidaan käyttää myös osissa.
Matkamme johtajistoon kuulunut Inna Vintturi (oik.) musisoi kirkossa yhdessä kirkon urkurin kanssa. Ihmeen hyvin huilu ja urut soivat yhdessä.
Pääsimme vielä käymään Peipsi-järven vanhauskovaisten ortodoksien yhteisössä. Kirkon ikonikokoelma oli vaikuttava. Pari kuvaa HP ehti ottaa, ennen kuin meille kerrottiin, että valokuvaus on kielletty.
Ortodoksien elämästä kertovaa esitystä kuuntelimme hartaina.
No comments:
Post a Comment