Bloginpitooni tuli jälleen pitkähkö tauko. Syy on sama kuin viime kesänä, eli mökillämme netti on kovin hidas, varsinkin kuvan siirto kestää puolisen tuntia per kappale ja siten jutun teko imee kaikki mehut akusta, jonka eteen aurinkopaneeli on joutunut tuntikausia ahertamaan.
Kun nyt kerron kesän tapahtumista, juttujen kronologia saattaa hieman heittää, mutta lukija sitä tuskin huomaa. Eikä se ainakaan mitään haittaa.
Aloitan luontokoulusta ja sen jatkosta. Juhannusaattoon mennessä laavu oli jo niin pitkällä, että siinä oli mahdollista yöpyä. Ensimmäiset rohkeat olivat Susanna, Veera, Kusti ja Sakke.
Juhannusaattona pidettiin myös laavun avajaiset: poltettiin tulipesässä nuotiota ja grillattiin makkaraa. Myös luontokoululaisten vanhemmat ja Jaakko olivat paikalla.
Luontokoulun todistukset ja stipendit jaettiin entiseen tapaan. Samalla sovittiin, että Kusti ja Veera, joilla on takanaan jo kolme Toukolan luontokoulua, opiskelevat ensi kesänä luontokuvausta (kameralla) ja toimivat samalla opettajina "pikkupojille" eli Jaakolle ja Sakelle, jotka aloittavat oman luontokoulu-uransa kesällä 2012.
Kun laavun viimeistely jäi vähän kesken, Kusti ja Sakke tulivat elokuun alussa muutamaksi päiväksi Toukolaan. He saapuivat komeasti Pendolinolla Jämsän asemalle.
Sakke oli juuri päättänyt Helsingin Stadikalla kahden viikon futisleirinsä, joka oli HJK:n järjestämä. Kurssin lopuksi Sakke sai ensimmäisen mitalinsa ja myös HJK:n peliasun, sillä hän jatkaa futisharrastustaan HJK 04:n joukkueessa.
Kusti ja Sakke maalasivat laavun kauniin ruskeaksi, ja sen lisäksi he avustivat pappaansa ensi vuoden polttopuiden teossa. Kalaakin tuli mato-ongella ihan pataan saakka.
Alakuvassa laavu on nykykunnossaan. Teimme sen edustalle myös laverin sekä edellä jo mainitun tulipesän, jossa on tarkoitus loppukesän tai alkusyksyn aikana valmistaa maineikasta "rosvopaistia". Sehän sopii meille, jotka nimesimme itsemme Kustin ehdotuksesta "Päijänteen Puukottajiksi". Vähän pahalta kuullostava nimi on ymmärrettävä tässä yhteydessä "Päijänteen Veistäjiksi".
Kaarina ja Olavi olivat rakentaneet kahdelle päivälle jälleen mukavan ohjelman. Tulopäivän iltana katsoimme Kangasalan Ramppi-kesäteatterissa emeritus professori Aulis Aarnion kirjoittaman näytelmän "Muistat sie Monrepos´n?", joka oli kuvaus Kangasalan ihmisten ja siirtoväen kohtaamisesta jatkosodan vuosina. Ihan hyvin tehty esitys, jonka ulkoisetkin puitteet (lavastus, katsomo, kaunis ilma, ym.) olivat kunnossa.
Uutta Hovimäessä oli huvimaja, jonka avajaisia oli vietetty muutamaa päivää aikaisemmin. Karhu-Kopla oli toinen ryhmä, joka sai nauttia huvimajan tunnelmasta.
Perinteinen loppupotretti (kopla ilman daameja) otettiin Haralanharjulla Kangasalan Suinulassa. Seurassamme oli myös Sakari Topelius, joka ihastui paikkaan niin että kirjoitti 1853 tunnetun runonsa "Kesäpäivä Kangasalla". Muutaman muunkin kulttuurikohteen katsastimme.
Neljän ja puolen neliön laavun rakennustarpeet toimitti Kouhian saha Ky, josta olemme ostaneet puutavaraa jo 25 vuoden ajan. Laavun piirustukset olivat HP:n käsialaa.
Hirsien kannossa avusti Juha, ja kuten Toukolassa on tapana, sen kummempia perustöitä ei tehty vaan lähinnä pyyhittiin sammaleet pois kiviltä.
Yllä oleva kuva on isosta myymälästä, jossa myytiin villatuotteita, mm. kaulaliinoja (ks. alempana). Myymälän yhteydessä toimi myös alan museo.
The Palace of Holyroodhouse on vaikuttava linna: rakennettu 1500- ja 1600 -luvuilla. Toimii nyt museona mutta on edelleen Britannian kuningashuoneen kesäkäytössä. Kun kuvaaminen sisätiloissa ei ollut sallittua, meidän on tyytyminen ulkokuvaan.
Illalla tapasimme sitten itse kirjailijan, jonka teoksia on julkaistu 35 kielellä, ja Blue Moonin kustantamana myös suomeksi toista kymmentä - sekä kovakantisina että pokkareina. Rahaa Rankinin kerrotaan kirjoillaan hankkineen noin 30 miljoonaa euroa.
Illallisen puitteet olivat siis komeat ja juhlavat.
Kattauksessakaan ei ollut moittimista, kun tilauksemme oli tehty netin kautta Suomesta käsin.
Kirja julkistettiin Hämeenlinnan meijerioppilaitoksessa, joka nykyisin on osa Hämeen ammattikorkeakoulua (entisten meijeriteknikkojen sijasta nyt koulutetaan meijeri-insinöörejä) ja osa Hämeen ammatti-instituuttia, josta edelleen valmistuu meijeristejä, alan perusammattilaisia, joita pitkään kutsuttiin meijerskoiksi. Kaikkiaan meijerikouluja on ajan saatossa ollut useita kymmeniä, mutta nyt koulutus on keskittynyt Hämeenlinnaan. Lisäksi koulutusta on vuodesta 1907 alkaen ollut Helsingin yliopistossa, jossa meijeriagronomin tutkinto on yksi agronomikoulutuksen vaihtoehdoista (nykyisin nimike tosin on elintarviketieteiden maisteri).
