Joulunviettoa omaisten ja ystävien kanssa

Joulunviettomme alkoi jo tiistaina, kun Juhan perhe tuli Jääkärinkadulle tuomaan joulutervehdyksen ja nauttimassa glögit. Joulun espoolaiset viettivät Jyväskylässä Satun vanhempien luona.

Aatonaattona HP ja Ulla kävivät Turussa Maijan ja Oskarin haudalla viemässä kynttilä- ja kuusenhavutervehdyksen. Kun Citroen talvehtii autohotellissa Tattarinsuolla, matka taittui mukavasti Onnibussilla, joka nykyisin on niitä mukavimpia tapoja matkustaa: nopea ja edullinen (meno aamulla 5 euroa ja paluun illan suussa 7 euroa). Lounaan söimme Hamburger Börssissä, jossa oli tehty paljon hyvän joulutunnelman eteen. Kuvia tältä matkalta ei tullut otetuksi.

Jouluaaton juhlaa - kun ensin olimme katsoneet Joulurauhan julistuksen Suomen Turusta - vietimme Susannan, Timon, Kustin ja Sakken kodissa Lapinlahdenkadulla. Mukana oli juhlaan motivoitunut Saara. 

Myös Antti-vaari Kauniaisista oli paikalla, ja alkujuomana oli glögin sijasta kuohuviinit.

 

 

Kun joukko oli suurehko, kätevää oli, että päivällisen ainekset oli katettu noutopöytään. Timo ja Susanna vastasivat kattauksesta. Juhan perhe oli jo aikaisemmin aamulla käynyt tuomassa joululahjat sekä Juhan laittamat kalaherkut - silakkaa neljää eri sorttia. Ulla puolestaan toi pöytään rosolit ja lantut, kuten isomammalle sopikin. Myöhemmin kahvin kera nautittiin vielä Ullan tekemä Jouluhalko, suklaalla kuoritettu kääretorttu.

Joulupäivällisen loppupuolella, ennen jälkiruokia, istahdimme vetämään henkeä. Sakke jakoi lahjat, yhden kerrallaan. Ilo moninkertaistui, kun lahjan saaja avasi pakettinsa ja muut iloitsivat yhdessä. Ja sitten oli seuraavan lahjan vuoro.

Kaikesta päätellen myös HP oli ollut kiltti, koska hän sai, yhdessä vaimonsa kanssa lastensa perheiltä illan suurimman ja painavimman lahjan, kuten Sakke erikseen korosti. Nyt HP:kin voi kotonaan nauttia suosikkikahviaan espressoa.

Välillä katsoimme televisiosta ohjelmaa Joulun tähdet Helsingissä, jossa vanhat ystävät Korpilahdelta, Aili ja Osmo Ikonen, lauloivat kauniita joululauluja uusina, jazzahtavina sovituksia.

Kusti oli tavannut Ikosen sisarukset 17 vuotta sitten, kun nämä aloittelevina taiteilijoina esiintyivät Satun ja Juhan häissä Jyväskylässä. Kusti oli silloin noin kuukauden ikäinen ja Aili ja Osmokin vielä koululasia, jotka vähän ujostellen epäröivät etukäteen, että mahtoiko heidän taitonsa riittää. Nyt he ovat kansakunnan huipulla, vakioesiintyjiä mm. Linnan itsenäisyysjuhlissa.

Lopuksi vielä kuva Blue Moon Cornerista, jossa komeilevat Ullan ja Raimon Susannalle ja Timolle lahjoittama komea nahkainen nojatuoli ja tyylikäs lukulamppu. Tässä Halosten perheen kelpaa lukea joululahjakirjojaan, joita he saivat useita. Kusti ja Sakkekin tietävät sen, että kirjan lukeminen kannattaa aina.

Joulupäivän brunssille aattoillan juhlaväki kokoontui Jääkärinkadulle.

Jääkärinkadulla on jo vuosia sitten luovuttu varsinaisesta joulukuusesta ja siirrytty helppokäyttöisimpiin joulun symboleihin.

 Mukana olivat myös pitkäaikaiset ystävämme Ulla ja Raimo Kulosaaresta.

Ullan brunssi oli oikeastaan täysimittainen viiden ruokalajin päivällinen, kuten seuraavista kuvista ilmenee. Vain pääruoka, tällä kertaa ankanrinta, jäi kuvaamatta, mutta niinhän se Homeroskin joskus nukahti.

Tapaninpäivän otimme sitten rennosti kotosalla joulun herkkuja nautiskellen. Juhan perhe ajoi Jyväskylästä Espooseen ja Susannan perhe puolestaan lähti viikon liikuntalomalle Kanarian saarille.
Parhaat kiitokset kaikille mukavasta yhteisestä joulusta. Hyvä ruoka, ystävät sekä elämykset kuten matkustaminen ovat tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan ne tekijät, joista onnellinen elämä rakentuu.

 

 

 

 

Joulun tunnelmointia Tallinnassa

Tämän kertaisessa lepolomaraportissa HP ei kerro mitään Kalev Spasta eikä Estonian La Traviatasta, jottei arvoisa lukija pitkästyisi tyyliin: niistähän olet kertonut muutaman kerran aiemminkin.
Sen sijaan HP laittaa jokusen kuvan Tallinnan joulutorista, joka komeassa ympäristössään Raatitorilla on keskiaikaisen lumoava.

Raatihuoneentorin joulukuusiperinne on Euroopan vanhin, peräisin 1400-luvulta.

Kaikki vanhat Tallinnan-kävijät muistavat legendaarisen Vana Toomaksen jo neuvostoajoilta. Sinne oli 1970-luvulla pitkät jonot, mutta kymmenen markan seteli oikeutti kävelemään jonon ohi. Eihän se kovin solidaarista ollut, mutta toisaalta: ei järjestelmä ollut suomalaisten vika, vaikka jotkut sitä meillä saattoivat kannattaakin.

Paluumatkalla laivasatamassa meidät yllätti Tallinnan sataman puhallinorkesteri, joka soitti jouluisia säveliä matkustajien iloksi. Soittopaikka satamarakennuksen kolmannessa kerroksessa oli valittu sillä tavalla hyvin, että orkesterista oikealla avautui iso porraskäytävä ja näin reipas soitto kuului hyvin myös alempiin kerroksiin.

Lopuksi HP toivottaa kaikille blogin lukijoille rauhallista mutta iloista joulua.

Poroperhe Runebergin patsaan kulmilla

Blogin lukija muistanee, että HP on aikaisemmin pariinkin kertaan ihastellut Funchalin jouluvaloja, joita pidetään maailman hienoimpina. Mutta osataan sitä meilläkin. Esimerkiksi Esplanadin jouluvalot ovat perin koristeellisia, kuten viime sunnuntaina saatoimme havaita. Vai mitä sanotte seuraavista kuvista:



 

 

 

 

Espalta menimme Kappeliin, jossa esitettiin itävaltalaisen kirjailijan ja näyttelijän Dagmar Papulan näytelmä Oi suurenmoinen Jean! Se kertoo Sibeliuksen pariskunnan elämästä 21 eri kohtauksen muodossa. Kyse oli kantaesityksestä, siis viimeisestä harjoituksesta ennen ensi-iltaa. Ihan kelvollisesti kokeneet näyttelijät Elsa Sainio, Reetta Ristimäki, Taisto Oksanen ja Joel Mäkinen roolinsa vetivät. Kappelista näytelmä siirtyi Kellariteatteriin, jossa se on esillä jonkin aikaa.

 

 Huomenna torstaina HP ja puolisonsa matkustavat neljäksi päiväksi Tallinnaan Kalev Span leppoisiin hoitoihin. Oopperassakin (La Traviata) on tarkoitus käydä. Eikä unohtaa sovi myöskään viime matkalla löytämäämme Scotland Yardia.

Kiirettä Alfred Nobelin syntymäpäivänä

Sehän on tiedossa, että eläkeläisellä pitelee kiirettä - jopa niin ettei joka paikkaan ehdi. Näin kävi HP:lle 10. joulukuuta, joka tunnetusti on Alfred Nobelin syntymäpäivä (varsinaisesti 1833) - tunnetusti sen tähden, että tuolloin jaetaan Nobel-palkinnot komeassa juhlassa Tukholmassa. A.I. Virtanen sai omansa tasan 70 vuotta sitten. Meilläkin on näistä juhlista tullut hyvin seurattu tapahtuma: mm. Yle Fem lähetti paikanpäältä yli neljän tunnin ohjelman, jonka suosio jatkuvasti kasvaa.

Valion auditoriossa Ravitsemuksen Tutkimussäätiö, Suomalaisten Kemistien Seura ja Societas Biochemica, Biophysica et Microbiologica Fenniae - Virtaselle läheisiä tieteen keskustelufoorumeita - järjestivät juhlaseminaarin, jossa jaettiin 17. kerran A.I. Virtanen palkinto. Sen sai professori Hania Szajewska Varsovan lääketieteellisestä yliopistosta. Hänen tutkimusalueensa on ollut maidon osuus lasten ravinnossa.

HP:n täytyi jättää tämä tilaisuus väliin, koska hän oli jo helmikuussa lupautunut puhumaan Sipooseen, Virtasen kesälaitumille. Sipoon Nobel-tilaisuus pidettiin kunnan komeassa pääkirjastossa, joka on HP:n serkun, arkkitehti Reijo Perkon suunnittelema. Kyydin saimme ystävältämme Ilkalta, joka  oli kiinnostunut paitsi Virtasesta myös teekkaritoverinsa arkkitehtuurista.

Sipoon ylikirjastonhoitaja oli huomaavaisesti laittanut näytille ne HP:n kirjat, jotka sillä erää olivat vapaina lainaushyllyillä.

Tilaisuus oli sillä tavalla rento, että HP:tä haastatteli paikallinen kemisti, DI Sirpa Möller, ja mukana keskustelussa oli myös Virtasen pojanpoika Martti, nykyinen Joensuun tilan omistaja. A.I. Virtanen hankki ko. tilan 1933 patenttituloillaan 38-vuotiaana. Yleisö teki monia hyviä kysymyksiä. Joku myös kertoi omista AIV-kokemuksistaan, miten oli nuorena poikana kumisaappaat ja sarkahousut jalassa polkenut hapotettua rehua tiiviiksi AIV-tornissa.

Sipoosta HP ehti vielä Otavan Takkatuli-iltaan (kirjailijoille järjestettyihin pikkujouluihin), jossa iso talo oli tupaten täynnä Otavan kirjailijoita ja kustantajan edustajia. Mukavalta tuntui, kun parikin kustannuspäällikköä kyseli kiinnostuneena HP:n uudesta hankkeesta (Kreivi Rüdiger von der Goltz  ja Suomi 1918). HP tähtää siihen, että kirja olisi valmis 2017 tai 2018. Aihe tuli julkiseksi, kun Suomen Tietokirjailijat kertoi siitä kotisivuillaan, myös 10. joulukuuta.


 

Abbaa Jean Sibeliuksen juhlapäivänä

Svenska Teaternissa esitetään parhaillaan viimeisiä kertoja menestysmusikaalia Mamma Mia! joka rakentuu kaikkiaan 22:een Abban legendaarisiin piiseihin. Tarina on romanttinen kertomus siitä, miten tyttären Sofian, joka ei tiennyt kuka oli hänen isänsä, häihin tuli peräti kolme potentiaalista ehdokasta. Eikä tiennyt äiti Donnakaan, kun oli pitänyt hauskaa kaikkien  kolmen kanssa samoihin aikoihin.

Mamma Mia! nousee sympaattiseksi sukupolvitarinaksi, jota Abban laulut (yhteensä 22) kuljettavat eteenpäin. HP on nähnyt musikaalin kolmena eri versiona, ensin elokuvana, sitten New Yorkin Broadwaylla, eikä tämä Svenskanin versio jää yhtään muista jälkeen. HP:n kokemuksia Broadwaylta voit lukea blogista 29. syyskuuta 2009.

Mamma Miaa on esitetty ympäri maailmaa jo 16 vuoden ajan ja sen on nähnyt noin 60 miljoonaa ihmistä. Siitä on tehty 40 eri produktiota ja sitä on esitetty 14 eri kielellä, ensi-iloja on ollut yli 400:ssa kaupungissa. Lontoossa Mamma Mia! on esitetty noin 6500 kertaa ja Broadwaylla runsaat 5500 kertaa. Merryl Streepin ja Pierce Brosnanin (lauloivat muuten itse) tähdittämä elokuva oli 2008 katsotuin elokuva 16 maassa, muun muassa Suomessa.

Hyvä on ollut menestys Suomessakin vaikka musikaalin kesto jääkin puoleentoista vuoteen. Meidän ongelmammehan on markkinoiden pienuus, ja ehkä sekin, että Mamma Mia! esitetään ruotsiksi, torjuu supisuomalaisia.
Yritys on kuitenkin kunnioitettava ja esityspaikka hieno ja arvokas, kun 1866 valmistunut rakennus, jota uusittiin 1936, saneerattiin ja entisöitiin Mamma Mian ensi-iltaan syyskuussa 2014. Odotukset olivat kovat, sillä ennen ensi-iltaa myytiin jo 75 000 lippua. Tämän vuoden lopulla sitten näemme, mikä on Mamma Mian suomalaisversion kokonaissaldo

Teatterin johdolla meni vuosikausia hankkiessaan esitysoikeutta ja valitessaan esiintyjiä. Esimerkiksi koe-esiintymiseen tuli noin tuhat hakemusta, heistä 450 musikaaliartistia kutsuttiin koe-esiintymiseen. Huikeita lukuja. Esiintyjät ovat kaikkialta Skandinaviasta, eniten Ruotsista. Sen sijaan kaikki päätähdet ovat Suomesta, kuten Mia Hafrén ja Maria Sid. Erityisesti Hafrén lauloi kauniisti ja komeasti.
Pitäkää kiirettä, sillä esitykset loppuvat joulukuun aikana.

Itsenäisyyden kynttilät ja Susijengin kapteeni

Jääkärinkadulla vietettiin Itsenäisyyspäivää oikein pitkän kaavan mukaan alkaen juhlajumalanpalveluksesta aamulla ja päättyen Linnanjuhlien jatkoihin lähellä puoltayötä. HP sai yllä olevasta kuvasta aasinsillan siihen, mistä hän haluaa kertoa lukijoilleen. Nimittäin siitä, että Tuomiokirkon saarnassa sekä presidentin ja valtioneuvos Riitta Uosukaisen haastatteluissa nostettiin esiin se, mitä suomalaisten nyt pitäisi tehdä.

Parhaiten saman asian toi julki Linnassa haastateltu koripalloilija Shawn Huff, tummaihoinen korismaajoukkueen kapteeni. Hän pelkisti asian seuraavasti: Kaikkien suomalaisten pitäisi tehdä niin kuin Susijengi tekee. Asetetaan tavoite riittävän korkealle ja sen jälkeen kaikki tekevät parhaansa yhteisen tavoitteen eteen, kukaan ei kampita, ei estele eikä hauku toista. HP:n mielestä Huff, toisen polven suomalainen, on ennenkin kuulunut suomalaisurheilijoiden (kaikkien lajien) tyylikkäimpiin urheilijoihin, ja nyt, tämän lyhyen oppitunnin jälkeen, tuo kuva vahvistui edelleen.

Samaan sävyyn puhui myös Paavo Lipponen Itsenäisyyspäivän aattona Ylen Ykkösaamussa. Hän korosti sitä, että nykyinen hallitus on ainoalla oikealla tiellä ja sen yrityksiä kohentaa Suomen taloutta on yhdessä kaikin keinoin tuettava. Harvinaista puhetta näinä päivinä opposition suunnalta.

HP muistuttaa vielä yhdestä asiasta. Itsenäisyyspäivän tv-tarjonnassa oli myös hieno dokumentti jääkäriliikkeestä. Se tosin päättyi siihen kun jääkärit tulivat vuoden 1918 alussa Vaasaan. Jos et dokumenttia katsonut, voit tehdä sen Yle Areenassa.

The Man, the Image & the World

HP kirjoitti jutussaan 9. marraskuuta aikovansa vierailla toistamiseen valokuvan ja kuvajournalismin legendan Henri Cartier-Bressonin tuotantoa esittävässä upeassa näyttelyssä Ateneumissa. Toinen käynti oli ensimmäistäkin antoisampi. Esittelijä oli vaihtunut, ja hänen puolen tunnin johdantoluentonsa sisältö oli analyyttisempi kuin kollegansa. Toisella käynnillä oli mahdollisuus myös paneutua paremmin satojen valokuvien tarjontaan.

Mukana Ateneumissa olivat myös pitkäaikaiset - jo 1950-luvulta - ystävämme Ritva ja Ilkka, joiden kanssa nautimme kevyen illallisen Jääkärinkadulla. HP tietysti otti muutaman valokuvan ja yritti niissä ottaa opikseen Cartier-Bressonista. Tästä näkökulmasta katsottuna ensimmäinen otos hivenen epäonnistui, kun HP ei kyennyt ottamaan sitä salaa. Näin kuvasta tuli - tosin vain lievästi - tyypillinen poseerauskuva, jollaisia Cartier-Bresson pyrki välttämään.

Toinen kuva on sillä tavalla parempi, että siinä on ulottuvuutta, kun kukkien takaa ikkunasta heijastuvat sekä HP että Ilkka ja vähän muutakin. Tällaiset heijastukset ovat monien valokuvauksen oppi-isien mukaan haittoja mutta Cartier-Bresson näyttää niitä jopa tavoitelleen hakiessaan kuvilleen ilmiömäistä sommittelua. Hän ei myöskään käsitellyt kuviaan vaan luotti vanhan Leicansa optiikkaan. Tässä HP on jo pitkään ollut ranskalaisen linjoilla. Tästäkin kuvasta tulisi manipuloinnin avulla "puhtaampi" mutta todellisuus, jota Cartier-Bresson arvosti yli kaiken, olisi siitä kärsinyt.

Arvoisat lukijani. Käykää ihmeessä Ateneumissa, sillä näyttely on avoinna tammikuun loppuun. Mutta menkää joko torstaina klo 18 tai sunnuntaina klo 13; silloin voit aloittaa näyttelyyn tutustumisen kuuntelemalla asiantuntevan johdantoluennon Ateneumin Auditoriossa.