Joulun huipennus oli aattoillallinen

Meitä oli kokoontunut kaikkiaan 15 sukulaista ja ystävää Satun ja Juhan järjestämille jouluaaton illalliselle. Ero oli suuri varsinkin kahden vuoden takaiseen, jolloin HP ja Ulla viettivät aattoiltaa kahdestaan ja tapasivat pikaisesti lähipiiriään Jääkärinkadun pihalla. Pikkuisen oli ankeaa. Vuosi sitten saatoimme jo harjoitella, kun aatoksi meidät oli kutsuttu Susannan ja Timon vieraiksi ja Tapaninpäivänä olimme Satun ja Juhan luona. Nyt olimme kaikki paikalla ja yhdessäolon ilo oli ylimmillään. Korona ei ollut eristänyt ketään, ja Ukrainan sotaakaan emme jaksaneet isommin murehtia.

Hyvin muistimme sen, mitä hyvään jouluun kuuluu. Joulurauhan julistuksen olimme kuunnelleet kotonamme, yhdessä keskityimme siihen, mikä joulussa on parasta: iloiseen seurusteluun, hyvää ruokaan ja juomiin, sekä tietysti lahjoihin, joita saimme mukavasti toinen toisiltamme.

Jouluaaton kruunasi mahtava illallinen. Siinä työnjako oli ollut seuraava: Juha vastasi kaikesta tarjoilusta, kuten herkullisesta kalapöydästä, sienisalaatista ja maukkaasta kinkusta. Marja-Leena oli paistanut laatikot Jyväskylässä ja valmistanut myös kakun, Timo on varmoin ottein valinnut oikeanlaiset viinit, Ulla oli tuonut erilaisia juustoja ja Nina vastasi mätitarjonnasta. Satun roolina oli järjestää paikat ja kattaa pöydät juhlakuntoon. Veera oli avustanut vanhempiaan eri tavoin.

Vielä kuva jälkiruoasta. Se osoittaa, millä pieteetillä jouluaaton illallinen oli valmistettu ja millä se tarjoiltiin.

Satu kertoi, että tällaisten isojen ja hienojen päivällisten/illallisten järjestäminen oli aina ollut hänen haaveensa. Samaa mieltä näyttää olevan myös Juha. Isot kiitokset molemmille ja hyvää uutta vuotta kaikille mukana olleille.

Joulumme alkoi Paimiosta ja Turusta

HP kävi joulun aatonaattona Ullan ja Penan kanssa Paimion ja Turun kirkkomailla tervehtimässä vanhempiaan ja appivanhempiaan, kuten seuraavat kuvat kertovat.

Turun matkan päätteeksi nautimme joululounaan, tällä kertaa ravintola Göranissa, joka toimii Aura-joen rannalla Forum Marinumin yhteydessä. Olihan mieluisa käynti. Monipuolinen lounas suoraan kolmesta noutopöydästä (kalat, lämminruoka ja jälkiruoka). Ravintola on saanut nimensä kulttuurivaikuttaja Göran Schildtistä, jonka moottoripurjealus Daphne (valmistui 1935) koristi hienosti entisöitynä ravintolaa. Schildt purjehti yleensä Välimerellä vaimonsa kanssa, mutta joskus oli mukana myös hänen ystävänsä Alvar Aalto.

Tästä joulumme jatkui aattona Helsingissä, Pena meni kenraalin formussaan Marskin haudalle kunniavartioon ja sen jälkeen joulunviettoon tyttäriensä perheiden kanssa. Meillä oli ohjelmassa joulupäivällinen Satun ja Juhan residenssissa, mutta siitä tarkemmin seuraavassa jutussa. Kiitos Pena yhteisestä matkasta ja hienosta kyydistä.

Risto Ryti oli kylmästi laskeva mies

Joulun odotukseen mahtui vielä yksi kirja-aiheinen tapaaminen: Risto Ryti -seura järjesti Suomen Pankin Rahamuseossa tilaisuuden, jossa tarkasteltiin tuoretta Ryti-elämäkertaa Kylmästi laskeva mies - talousvaikuttaja Risto Rytin elämä. Kirjan ovat kirjoittaneet kokeneet talous- ja pankkihistorian tutkijat Sakari Heikkinen, Antti Kuusterä ja Seppo Tiihonen. Heistä Kuusterä menehtyi kirjan painovaiheen aikana. Tarkoitus oli, että pääjohtaja Olli Rehn olisi tarkastellut edeltäjäänsä, mutta hän oli estynyt sairautensa takia. Rahamuseon myymälässä oli tarjolla myös Rehnin tuore teos Onnellisten tasavalta, jonka HP nostaa kuvaan Ryti-kirjan rinnalle.

Risto Ryti jäi historiaan ennen muuta jatkosodan aikaisena presidenttinä, joka Neuvostoliiton vaatimuksesta tuomittiin muutaman muun ohessa sotaan syyllisenä vankilaan. Tämä on vahvasti leimannut Rytin jälkikuvaa. Silloin on tupannut unohtumaan se, että hän oli Suomen johtava talousvaikuttaja, paljon muutakin kuin Suomen Pankin pääjohtaja. Olli Rehnin teoksesta HP toteaa sen, että tekstistä, jossa tarkastellaan Suomen yhteskunnallista kehitystä pitkältä ajalta, näkyy että kirjoittaja on Oxfordissa väitellyt akateemikko. Kirja on tiukkaa ja sujuvaa analyysia, ei mikään vaalikirja.

Edellä olevat kaksi kuvaa osoittavat, että Ryti-tilaisuudessa oli paikalla salin täydeltä väkeä kuulemassa, kun kirjoittajat kertoivat teoksestaan. Ja lopuksi: Suomen Pankin Rahamuseo on paikka, jossa kannattaa käydä. Siellä on myös viehättävä pikku kahvila, eikä museokorttia kysellä.

Historian ystävät Haikon kartanossa

Haikon kartano Porvoossa on lajissaan legenda. Siellä vain tulee käytyä turhan harvoin. Haikolla on komea joskin verinen historia: Venäläiset polttivat kartanon kolmesti, mm. Isovihan aikana 1700-luvulla. Vuonna 1917 Romanov-suvun suuriruhtinas Kirill Vladimirovitš pakeni perheineen Venäjän vallankumousta Haikkoon. Samana vuonna syntyi poika, Vladimir Kirilovitš Romanov, josta tuli myöhemmin ympäri maailmaa hajaantuneen Romanov-suvun päämies. Haikko on siis kerrassaan erinomainen miljöö historia-aiheiselle tapaamiselle, siitä tuli joulun aluksemme huipputapaus yhdessä ystäviemme Ritvan ja Ilkan kanssa. Ohjelmassa oli hyviä luentoja, musiikkia ja kartanon monenlaisia herkkuja. Matka oli myyty loppuun, paikalla oli 150 Isänmaan ja historian ystävää, kuten tohtori Lasse Lehtinen meitä avajaispuheessaan tervehti.

Tulopäivän ohjelma oli seuraava: Alkuun dosentti Teemu Keskisarja tarkasteli kriittisesti ja jopa provokatiivisesti kulttuurihistoriamme myyttejä. Toisen luennon aiheena oli Jälleenrakennuksen jäljillä, jonka puheosuuksista vastasivat Lasse Lehtinen ja Seppo Hovi ja esitystä täydensi lauluillaan oopperalaulaja Hannu Lehtonen. Kerrassaan mainioita esityksiä.

Ensimmäisen päivän päätteeksi oli kartanon pääravintolassa kolmen ruokalajin jouluillallinen, joka luonnollisesti tarjoiltiin pöytiin. Olipa siinä ison juhlan tuntua upeassa ympäristössä.

Päätöspäivänä kartanoaamiaisen jälkeen oli Lassen hieno luento aiheesta Hatut ja myssyt eilen ja tänään. Siinä Lasse tarkasteli poliittisen historiamme pitkää kaarta. Ohjelman päätteeksi aiheena oli kauneimmat joululaulumme. Seppo soitti pianoa ja Hannu lauloi. Muutaman laulun saimme laulaa yhdessä koko sali. Oli rento ja rauhaisa päätös hyvälle ohjelmalle. Ritvalle ja Ilkalle kiitos mukavasta seurasta ja erikseen siitä, että saimme tasaisen kyydin Haikkoon ja takaisin.

Perinne jatkuu - Sakestakin panssarijääkäri

Oli ihan mukava itsenäisyyspäivä. Juhlajumalanpalveluksessa kiinnitti erityistä huomiota Kuopion piispan Jari Jolkkosen saarna, joka oli kerrassaan loistokas: syvällinen ja analyyttinen sisältö, jonka kruunasi piispan vahva karisma. Päivään mahtui myös kaksi futiksen MM-peliä, joista jälkimmäisessä HP:n monivuotinen suosikki Portugali kukisti 6-1 ennakkoon tasavahvaksi arvioidun Sveitsin. Parasta päivässä oli kuitenkin se, että saimme päivällisvieraiksi Kustin ja Sakken, jotka elelivät kahdestaan, kun Timppakin oli siirtynyt etätöihin Brysseliin.

Pääruokana meillä oli saksanhirvikäristystä. Se oli niin hyvää, että Ulla kävi ostamassa sitä heti seuraavana päivänä lisää, kun muusia jäi runsaanlaisesti yli. Sen verran ikä jo painaa, että kello kuuden kaksi kynttilää jäivät sytyttämättä.Mutta isänmaallinen henki oli keskuudessamme vahva. Sakke oli iloinen siitä, että oli saanut kutsun asepalvelukseen Karjalan Prikaatiin, siis panssarijääkäriksi isoveljensä jalanjäljissä. Tämä varmistaa sen, itärajan puolustus on lujissa käsissä. Kerrottakoon vielä, että HP sai 1960-luvun alussa Porin Prikaatissa pst-koulutuksen eli osasi tuhota vihollisen panssarivaunuja. Singot olivat silloin kova juttu. Ja vielä: taitaa se Sakken isä Timppakin olla pst-miehiä.

Yleisradiossa keskusteluohjelmaa tekemässä

Eilen HP vieraili Ylessä Pasilan mediatalossa, jossa hän yhdessä toimittaja Kalle Haataisen kanssa keskusteli kirjastaan Kaksi vapaussotaa.Tunnin mittainen ohjelma tulee ulos keskiviikkona 28.joulukuuta klo 12.10 Ylen ykkösellä, mikä kannattaa merkitä kalenteriin jo nyt. Haataisen ohjelmat ovat luettavissa osoitteessa: areena.yle.fi/1-1853467

Haataisella on ollut vuodesta 2009 alkaen omaa nimeään kantava ohjelma, jossa keskustellaan ajankohtaisista ja ajattomista teemoista, esimerkiksi politiikasta, historiasta, kulttuurista ja luonnontieteistä. Toimittaja Sampsa Oinaalan mielestä ohjelma on "persoonallinen yhdistelmä kuivakkaa akateemisuutta ja rentoa välittömyyttä". Ei siis ihme, että konsepti on kestänyt aikaa hyvin, ja että se on myös saanut alan palkintoja. Vuonna 1969 syntynyt Haatanen on koulutukseltaan valtiotieteen tohtori.

HP:n oppi-isä akateemikko Tommila on poissa

Tasan viikko sitten akateemikko Päiviö Tommila (91) kuoli Espoossa ja viime maanantaina Helsingin yliopisto kunnioitti entistä rehtoriaan suruliputuksella. HP:lla oli ilo ja kunnia työskennellä yhdessä Päiviön kanssa Turun yliopistossa ensin opiskelijana 1960-luvun puolivälistä ja sitten hänen professoriuransa ensimmäisenä Suomen historian assistenttina vuodesta 1967. HP oli myös ensimmäinen oppilas, joka väitteli tohtoriksi Päiviön ohjauksessa. Päiviö oli HP:n vastaväittäjä joulukussa 1971. Tuolloin oli tapana, ettei vastaväittäjää kaukaa haettu. Alla olevassa kuvassa Tommila on vasemmalla, keskellä kustos, HP:n toinen oppi-isä Turussa, yleisen historian professori Vilho Niitemaa, jolle HP teki gradunsa. Kuvassa kannattaa kiinnittää huomiota HP:n pitkähköön tukkaan, jossa oli lievä permanentti, kuten silloin nuorehkoilla miehillä oli tapana. HP öli väitellessään 30-vuotias.

Tuoreessa kirjassaan Kaksi vapaussotaa, joka ilmestyi lokakuussa, HP kiitteli Tommilaa saamastaan opista. Se voidaan tiivistää seuraavasti: Kun Päiviö vuonna 2004 nimitettiin akateemikoksi, tv-toimittaja yritti uutisissa saada häneltä jotain hienoa historiantutkimuksen teoriaa. Päiviö vastasi tyynesti, että "me historiantutkijat kerromme, mitä oikein on tapahtunut". Tämä määritelmä perustuu saksalaisen Leopold von Ranken perinteiseen määritelmään 1800-luvulta, eikä sitä ole tarpeen muuksi muuttaa. Tutkijan panos ilmenee sitten siinä, miten hän onnistuu löytämään relevantteja lähteitä ja tulkitsemaan niitä.

Kahden kirjan matinea oli menestys

Lähetimme alla olevan kutsun noin kolmellekymmenelle ystävällemme, joista suurin osa pääsi paikalle. Tilaisuuden pääorganisaattori oli Ulla, joka oli kovin iloinen, ehkä vähän ylpeäkin, siitä, että hänen perhepiirissään ilmestyi samaan aikaan, Helsingin kirjamessujen alla, kaksi tietokirjaa. Susannan teos ilmastonmuutoksen torjumisesta on mitä ajankohtaisin ja tärkein, HP:n kirja taas pureutuu historiamme alati kuumaan aiheeseen, kevään 1918 sisällissotaan ja sen taustoihin. Idea matineasta oli Ullan, ja hän jaksoi pitää asiaa esillä silloinkin, kun HP:n voimat olivat kuluneet vähiin.

Ulla myös toimi matinean speakerinä. Avaussanoissaan hän kertoi, miksi matinea oli järjestetty. Kaikki kuuntelivat herkällä korvalla.

Ennen varsinaista ohjelmaa kirjailijat ja heidän moderaattorinsa järjestäytyivät yhteiseen kuvaan. Susannan moderaattorina ja keskustelun virittelijänä toimi Susannan käly, Kristiina Halonen. HP:n moderaattori oli Pentti Airio, tälläkin palstalla monesti esiintynyt HP:n lankomies. He vastasivat siitä, että keskustelu oli vilkasta ja tasokasta.

Ensimmäisen runsaan tunnin aiheena oli Susannan Ilmastouudistajat. Kyseessä on yhteinen huolen aihe, jonka autoilu ja kesämökin puunpoltto tekevät jokaiselle kovin konkreettiseksi.

HP on vuosikymmenien ajan keskustellut lankoveljensä Pentin kanssa Suomen sotahistoriasta. Myönteistä ihmetystä herätti se, että yleisö oli tästäkin aiheesta kovin kiinnostunut, ja vilkas keskustelu oli jopa pakko lopettaa, kun kirjastosta oli määrä poistua ennen kello kahdeksaatoista.

Tilaisuuden päättyessä meillä kirjailijoilla oli helpottunut olo kun matinea oli kaikin puolin onnistunut: Richardinkadun kirjaston 35 hengen kabinetti oli sopiva ympäristö ja Pilke gateringpalvelu hoiti tehtävänsä moitteetta.

Parhaat kiitokset onnistuneesta iltapäivästä kaikille osallisille ja erityisesti Ullalle, Kristiinalla ja Penalle. Kiitokset myös onnittelukukista ja shampanjasta. Lopputaputukset olivat paikallaan.